Panoraama NRO2

Vihdoinkin vesisadetta ja lämpöasteita myös yöllä. Täydellinen hiljaisuus, joka keskitalvella näillä lakeuksilla on äänessä, on nyt saanut keväästä kilpailijan itselleen. Onneksi äänimaailma on pääosin jäistä vapautuvan kosken kohinaa ja lintujen laulua, eikä lakaisulakaisukoneen aamuyöllistä parkkipiippausta.

Maisema on harmaa mutta elämän ääniä täynnä. Eilen lensi ylitse noin 40 kurjen aura. Lapsuuden ystäväkin surrasi (uskoisin näin) Cessnalla siellä seassa, pohjoista kohden. Olikohan hänelläkin kotikonnut kohteena.

Västäräkeillä ja variksilla on juhlat sulien reunoilla, koska joka paikassa mönkii koskikorentoja sinne tänne. Pikkulinnuille ja vähän isommillekin on siis liharuokaa tarjolla, eikä tarvitse pelkkiä kuivia Salen auringonkukansiemeniä ahtaa kupuunsa.

Vesi nousee jääkannen päälle ja samanaikaisesti irrottaa jäitä kosken kivistä. Toivottavasti kohta alkaa se odottamani jyly kuulua..ja tuntua. Jäät lähtevät liikkeelle, patoutuvat koskeen, aiheuttavat väliaikaisen tulvan, joka vie pakkasherran luomuksen lopulta mukanaan.